Maailmalla on esittävien taiteiden alalla monenlaista yrittäjää ja varsinkin ulkomailla uraa aloittelevan taiteilijan voi olla vaikea arvioida, mitkä toimijoista ovat liikkeellä puhtaat jauhot pussissaan ja mitkä eivät. Vaikka hakuilmoituksessa tai jopa työsopimuksessa asiat voivat olla paremmin kuin hyvin, totuus työpaikalla voi olla täysin toinen ja työsuhteesta irtautuminen vaikeampaa kuin Suomessa.
Kaksi viime vuosina Turkissa työskennellyttä suomalaista sirkustaiteilijaa kertoi Sirkuksen tiedotuskeskukselle ikävistä kokemuksistaan Allstars USA -ohjelmatoimiston kanssa. Taiteilijoiden yksityisyydensuojan ja turvallisuuden vuoksi emme tässä jutussa käytä heidän oikeita nimiään. He haluavat kuitenkin varoittaa kollegoitaan tämäntyyppisistä toimijoista, jotta vastaavia tapauksia voitaisiin välttää tulevaisuudessa. Molemmat taiteilijat joutuivat työssään hankaliin, jopa vaarallisiin tilanteisiin, ja työnantaja yritti vaikeuttaa heidän paluutaan Suomeen.
Korostamme, että Allstars USA ei suinkaan ole ainoa jutussa mainittuja keinoja käyttävä yritys alalla, vaan esimerkki siitä, millaisia epärehelliset toimijat voivat pahimmillaan olla.
Ammattitaidoton johto kohtelee ala-arvoisesti
Jenni (nimi muutettu) ja Annika (nimi muutettu) työskentelivät Allstarsin alaisuudessa Turkin Antalyassa sijaitsevassa hotellikeskuksessa. Allstars-toimisto on pyörittänyt hotellin esitysohjelmistoa nyt kolmen vuoden ajan, Annika oli companylla töissä kahtena ensimmäisenä vuonna ja Jenni kolmantena. Molemmat lähtivät Turkista ja työstään kesken sopimuksen eivätkä olleet ainoita, mutta lähteminen ei ollut helppoa.
– Kolmen vuoden aikana companysta on lähtenyt 15 ihmistä, pelkästään viime vuoden aikana kahdeksan, mukaan lukien pääkoreografi. Ja sieltä todellakin on pitänyt paeta, sillä Allstars on tehnyt kaikkensa estääkseen artisteja lähtemästä. Lähtijöitä vastaan on nostettu rikosilmoituksia ja monilla on esimerkiksi jäänyt turkkilaisille pankkitileille rahoja, joita he eivät uskalla palata hakemaan, sillä uhkana on joutua jopa vankilaan heihin kohdistettujen aiheettomien syytösten takia, sanoo Jenni.
Annika kertoo, että ensimmäisenä vuonna esimerkiksi työsuhteen edut olivat kohdallaan ja esiintyjät saivat käyttää hotellin kylpyläosastoja, uima-altaita, buffet-aamiaisia ja muita palveluja. Vaikka jo tuolloin työssä oli paljon henkisesti raskaita asioita kuten painostusta ja aiheellisista huolista piittaamattomuutta, erityisesti arvossa pidettyjä ja taitavia artisteja kohdeltiin vielä suhteellisen hyvin. Kuitenkin jo toisena vuonna asiat muuttuivat ikävämpään suuntaan ja työntekijöitä alettiin kohdella huonommin.
– Osan huonoistakin asioista kestää, jos töitä saa tehdä hyvän tiimin kanssa ja vastapainoksi on myös kivoja asioita. Mutta siinä vaiheessa, kun vapaa-aikaa ja omaa elämää aletaan rajoittaa, tilanne muuttuu todella vaikeaksi ja liian raskaaksi, Annika ja Jenni painottavat.
Kolmantena vuonna koronapandemian levittyä käytännössä kaikki aiemmat edut otettiin pois, palkasta leikattiin puolet ja työntekijöiden liikkumista rajoitettiin merkittävästi.
Suurimpana ongelmana Jenni ja Annika kokevat Allstarsin kaksi tuottaja-johtajaa, jotka kohtelevat työntekijöitään ala-arvoisesti. Annikan mukaan aiemman taiteellisen johtajan kaudella esiintyjien asema oli ollut erilainen kuin myöhemmin, vaikka tuolloinkin oli tiedossa, että Allstarsin johto oli ammattitaidotonta. Tuottajat eivät kuitenkaan tuolloin vielä tienneet, miten kohtuuttomia vaatimuksia artisteille voi esittää, ja maailmalla suurissa companyissa uransa tehnyt taiteellinen johtaja pystyi järjestämään taiteilijoille hyvät työskentelyolosuhteet. Ensimmäisenä vuonna varsinaiset johtajat eivät myöskään olleet niin paljon läsnä, vaan koko tuotanto oli jätetty taiteellisen johtajan harteille.
– Kun aloitin Allstarsilla, companyn taiteellisena johtajana oli Cirque de Soleilissa aiemmin työskennellyt henkilö, joka piti meidän artistien puolia ja uskalsi sanoa pomoilleen vastaan. Hän kuitenkin jätti työnsä kaiketi riitaannuttuaan johtajien kanssa ja tilalle tuli toinen henkilö, joka teki kaiken mitä companyn tuottajat halusivat, vaikka nämä olisivat käskeneet taiteilijoita esiintymään vuorokauden ympäri ulkona kylmässä, Annika kertoo.
Sama henkilö oli edelleen töissä Allstarsilla myös Jennin aikana vuonna 2020.
– Tämä uusi taiteellinen johtaja ei oikeastaan edes tehnyt työtään vaan ainoastaan myötäili Allstarsin johtajien vaatimuksia. Jos esiintyjien ja tuottajien välillä oli ongelmia, hän vain totesi, että tehkää paremmin eikä edes yrittänyt olla meidän puolella, vaikka tiesi väärinkäytöksistä ja huonosta kohtelusta.
Kohtuutonta vallankäyttöä ja painostusta
Eriarvoisuus artistien keskuudessa oli suurta. Jenni ja Annika kertovat olleensa taitavina, useita lajeja hallitsevina esiintyjinä companylle niin arvokkaita, että heitä kohdeltiin usein paremmin. Monet muut saivat osakseen ankaraa ja aiheetonta arvostelua, ylipainoiseksi haukkumista ja muuta todella alentavaa kohtelua, minkä molemmat suomalaisetkin kokivat erittäin ikävänä, varsinkin kun asiaan ei ollut mitään mahdollisuuksia puuttua.
Tämä johtajien kohtuuton vallankäyttö ja mielivaltainen toiminta olivat sekä Jennin että Annikan mielestä erittäin ongelmallisia. Esityksiä ja aikatauluja saatettiin muuttaa ilman mitään varoitusta, artistien piti olla käytettävissä milloin tahansa ja heitä pakotettiin tekemään useita numeroita peräjälkeen ilman palautumisaikaa tai käskettiin käyttämään uusia välineitä ilman harjoittelumahdollisuutta. Varsinkin sellaisia esiintyjiä, joita ei pidetty ”välttämättöminä” esityksille, kohdeltiin täysin välinpitämättömästi.
– Pomoilla oli käytössään kolme keinoa: uhkailu, kiristys ja lahjonta. Näitä sitten kokeiltiin sekaisin että mikä milloinkin toimii, Annika sanoo.
– Henkinen manipulointi oli todella voimakasta ja taitavaa. Ongelmatilanteissa artistia usein ensin haukuttiin, syyllistettiin ja uhkailtiin, ja sitten kun artisti oli jo tosi huonossa kunnossa, kehuttiinkin maasta taivaisiin. Pomot olivat usein täysin arvaamattomia. Myös treenaaminen oli jatkuvaa, sillä esitykset eivät koskaan olleet ”valmiita” vaan niitä muutettiin koko ajan sen mukaan mitä tuottajat sattuivat milloinkin haluamaan, jatkaa Jenni ja lisää, että koronapandemiaa käytettiin myös vallankäytön välineenä.
– Meitä kiristettiin henkisellä manipuloinnilla uskomaan, että jos teemme mitään työn ulkopuolella, saamme varmasti koronan ja syyt niskoillemme koko tiimin sairastumisesta. Itse pomot kuitenkin matkustelivat eri kaupunkeihin ja tapasivat tiimin ulkopuolisia ihmisiä jatkuvasti. Teimme tietysti monia ”kiellettyjä” asioita salaa, mutta esimerkiksi vapaapäivien tekemisistä ei voinut puhua ääneen, vaikka varmasti pomot kyllä tiesivät. Joka tapauksessa korona oli todellakin vain tekosyy kaikkiin heidän sääntöihinsä, sillä he halusivat kontrolloida kaikkia työntekijöitään.
Hengenvaarallisia turvallisuusriskejä
Esiintymispaikkana toimineen hotelliresortin työturvallisuuskin herätti kysymyksiä. Vastuullisissa työskentelymaissa itsestäänselvyyksinä pidetyt asiat kuten lavarakennelmien ja riggausten turvallisuus oli pahasti retuperällä, eikä esimerkiksi trussien viikoittaisia tarkastuksia ilmeisesti tehty lainkaan. Annikan mukaan välillä tilanne vaikutti suorastaan hengenvaaralliselta.
– Oli muutamia tapauksia, joissa välineet, esimerkiksi moottori jolla ilma-akrobaatteja lennätetään, olivat menneet rikki. Silti niitä ei vaihdettu vaan todettiin turvalliseksi. Taiteilijoilla ei tietenkään ole tällöin mahdollisuutta kieltäytyä esiintymästä.
Taiteilijoiden huolta omasta turvallisuudestaan pidettiin helposti mielenosoituksellisena tai suorastaan kapinointina työnantajaa kohtaan. Edes työturvallisuuden kannalta todella arveluttavia määräyksiä ei saanut ikinä kyseenalaistaa.
– Sanoin, etten voi tehdä yhtä numeroa kengillä, jotka mulle oli annettu, koska ne olivat aivan liian liukkaat. En ollut treenannut niillä, kengät annettiin ensi-iltapäivänä yhdessä täysin uuden propin kanssa ja käskettiin mennä suoraan lavalle tekemään. Ilmoitin, että jos tää on pakko tänään tehdä, niin en ole tekemässä näillä kengillä koska se on aivan liian vaarallista, eli joko sinne menee noi kengät tai mä. Ja siitä sitten [yksi johtotehtävissä toimiva työntekijä] suorastaan raivostui ja huusi, että teet mitä käsketään. Kyse ei ollut niinkään niistä kengistä vaan siitä, että olin ylipäätään sanonut vastaan, kertoo Jenni.
– Mielenosoittamiseksi tulkittava käytös on muutenkin näissä tämäntyyppisissä työkulttuureissa pahinta. Kulttuuri on muutenkin todella hierarkkinen ja kaikki työntekijät pelkää johtajia. Ajatus on, että johtajat on johtajia ja joku taiteilija on arvoasteikossa niin alhaalla, että ei mitenkään voi sanoa niille vastaan. Jos vaikka pariakrobaateista toinen loukkaantuu, niin sulle annetaan vaan uusi pari ja käsketään tekemään show jos on tärkeä yleisö katsomossa. Itse jouduin kerran kieltäytymään esityksessä olleesta toisesta numerosta vaikka yleisössä oli koko hotelliketjun omistaja, ja tätä pidettiin niin pahana juttuna, että mua uhattiin potkuilla, Annika sanoo.
– Ja Turkissa kyse oli pitkälti vain vallankäytöstä. Jos katsomossa oli vain viisi henkilöä ja artistilla joku ongelma, vaikka liian liukas lattia, loukkaantuminen tai mikä vaan, oli silti pakko tehdä täysillä, koska johtajat halusi käyttää valtaansa, Jenni lisää.
Esiintymisvälineet panttina
Molemmat ovat sitä mieltä, että esiintyjät ovat tällaisille companyille pelkkää kulutustavaraa, jonka voi tarvittaessa korvata. Välillä tuntuu, että jopa esiintymisasuja pidetään suuremmassa arvossa kuin esiintyjiä, ja vaikka jonkun puvun rikkoutuminen voi olla isompi juttu kuin taiteilijan loukkaantuminen. Uusia, tietämättömiä artisteja löytyy tilalle kuitenkin aina, ja ”ongelmatapaukset”, jotka eivät alistu uhkailuun tai painostukseen, voi lähettää matkoihinsa.
Tilanteen muuttuessa kestämättömäksi voi erityisesti sirkusartistien kohdalla nopea kotiinlähtö olla käytännön syistäkin hankalaa, jos omat, usein kalliit esiintymisvälineet ovat työnantajan hallussa. Jenni kertoo tapauksesta, jossa juuri näin kävi.
– Eräs venäläinen artisti joutui jättämään ilmavälineensä Allstarsille. Pomot olivat suuttuneet, koska hän oli halunnut tavata negatiivisen koronatestituloksen saaneen äitinsä ilman näiden pomojen määräämää mielivaltaista karanteenia. Artistille sanottiin, että siinä tapauksessa saat lähteä kokonaan, ja aiempien vastaavien tapausten varoittamana hän sitten lähtikin. Allstars ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan artistille tätä hänen omaa välinettään ja kielsivät kaikkia muita palauttamasta sitä hänelle. Lisäksi väline annettiin muiden esiintyjien käyttöön ja siitä jopa tehtiin täydellinen kopio. Viimeisimmän tiedon mukaan Allstars oli pitkän taistelun jälkeen suostunut palauttamaan välineen, mutta voi olla, että siitä tulee vielä artistille kalliit kuljetuskulut, Jenni kertoo.
Jos jotain sattuu, ei mitään takeita asianmukaisesta terveydenhoidosta myöskään ole. Ortopedi, jolle Allstars ohjaa loukkaantuneet esiintyjät, ei tutki vammoja kunnolla jos ollenkaan, toteaa taiteilijan toimintakykyiseksi ja määrää korkeintaan särkylääkkeitä.
– Levon tai toimenpiteiden määrääminen ei olisi työnantajan etujen mukaista, koska tällöin voisi joutua maksamaan hoitoja tai etsimään korvaavan esiintyjän. Omana aikanani sattui tapauksia, jossa artistilla oli todellisuudessa murtuneita luita tai vastaavia, vaikka työnantajan lääkäri oli todennut terveeksi. Nämä vauriot olivat sitten paljastuneet ulkopuolisen lääkärin tutkimuksessa, johon artisti oli mennyt omalla kustannuksellaan, muistelee Annika.
Esiintyjien liikkumista valvottiin myös työajan ulkopuolella erityisesti koronapandemian puhjettua, ja Jenni arveleekin, että koronaa käytettiin lähinnä tekosyynä valvonnan tiukentamiseen. Valvontakamerat kuvasivat kaikkialla ympäri vuorokauden eivätkä esiintyjät saaneet viime keväänä poistua asunnoiltaan kahteen kuukauteen, vaikka Turkin laissa ei mitään ulkonaliikkumiskieltoa oltu määrätty. Treeneihin tultiin hakemaan autolla, vaikka treenipaikka sijaitsi vain 10 minuutin kävelymatkan päässä asunnolta.
Sekä Jenni että Annika epäilevät, että valvonta ulottui myös esimerkiksi asunnoissa olevaan internet-yhteyteen. Tästä syystä Annika käytti lakiasioiden selvittämiseen kännykkänsä mobiililiittymää eikä työnantajan tarjoamaa nettiä. Asunnoissa oli kaiketi myös mikrofoneja, sillä Jennin mukaan työnantaja oli välillä saanut tietoonsa asioita, joita esiintyjät olivat puhuneet yksityisesti keskenään. Allstars myös ilmeisesti maksoi joillekin työntekijöille siitä, että nämä raportoivat johdolle muiden käymiä keskusteluja ja mielipiteitä, jotka eivät välttämättä edes liittyneet työhön.
Sopimusasiat kuntoon
Allstars USA:n kohdalla epäselvyydet alkoivat jo sopimuksen kirjoittamisesta. Annika kertoo, että ainakin muutama vuosi sitten yrityksellä oli tapana tehdä kaksi työsopimusta: varsinainen lainmukainen ”turkkilainen työsopimus”, johon on kirjattu viranomaisia ja työlupaa varten perusasiat kuten irtisanomisehdot, koeaika, Turkin palkkatason mukainen palkka ja muut yleiset työehdot. Tämän lisäksi tehdään kuitenkin myös ns. deal memo, joka Allstarsin mukaan on ”oikea työsopimus” ja joka sisältää kaikki oikeasti olennaiset työehdot kuten sopimuksen keston, majoituksen, todellisen palkan, työnkuvan ja erikoisimpana sopimusrikkomusrahan, joka voi olla jopa 20 000 euroa ja jonka artisti joutuisi maksamaan, mikäli lähtee ennen sopimuksen päättymistä.
– Tarkistin asianajajilta, että todellisuudessa tällaisessa kahden sopimuksen tilanteessa vain tuo ensin allekirjoitettu työsopimus pätee oikeudessa. Deal memo siis selventää ehtoja, mutta esimerkiksi siinä mainittua sopimussakkoa ei voida laillisesti periä, ja niinpä sitä käytetään vain painostamiseen ja uhkailuun. En tosin tiedä, ovatko he oppineet virheestään ja tekevät nykyään kaksi työsopimusta deal memon sijaan, Annika selventää.
– Meidän kohdallamme käytäntö oli tosiaan jo hiukan muuttunut, sillä saimme kolme eri sopimusta allekirjoitettavaksi. Deal memon ja viisumeita varten tehtävän ”turkkilaisen sopimuksen” lisäksi oli kolmas, englanninkielinen sopimus, joka myös sisälsi tuon sopimussakon, ja tämä oli työnantajien mukaan se ”oikea” työsopimus, muistelee Jenni.
Kotimaan ammattiyhdistyksillä ei välttämättä ole mahdollisuutta tai kykyä arvioida toisen, erityisesti EU:n ulkopuolisen maan lainsäädännön mukaan tehtyä sopimusta. Annika painottaakin, että ennen sopimuksen allekirjoittamista on syytä tehdä kattavaa taustatutkimusta ja tarkistaa, jos jokin kohta sopimuksessa tuntuu oudolta. Jos sopimus on asiallinen ja työnantaja rehellinen, tällä ei pitäisi olla mitään estettä selittää, miksi jokin asia on kirjattu niin kuin se on. Myös muutoksia voi ehdottaa, ja jos jotain kohtaa sopimuksesta ei ole mahdollista muuttaa, hyvä työnantaja pystyy ainakin tarjoamaan perustellun syyn asialle.
– Sopimukset täytyy lukea ihan pienintä pränttiä myöten ja tarkistuttaa jollain ulkopuolisella jos mahdollista, tai kysyä kollegalta että onko sullakin tällainen. Työnantaja voi väittää, että sopimusta ei saa näyttää kenellekään kolmannelle osapuolelle, mutta totta kai saa ja pitääkin jakaa sirkusartistien kesken, koska se on meille kaikille eduksi. Jos joku suostuu tekemään huonolla sopimuksella töitä, ne käytännöt jää voimaan ja oikeudet menee koko ajan alaspäin.
– Ja aina pitää olla ok kysyä työnantajalta, jos sopimuksessa on jotain, mikä vaikuttaa epäselvältä. Ei se ole mitään epäluottamusta tai arvostuksen puutetta companya kohtaan, jos pyytää selittämään sopimukseen kirjattuja asioita, muistuttaa Jenni.
– Jos joku company pyytää kirjoittamaan vaitiolosopimuksen, se on heti asia, josta hälytyskellot soi. Tietysti jos olet jossain isossa show’ssa töissä, niin et tietenkään voi kopioida niitä juttuja, mutta siihen riittää maininta varsinaisessa työsopimuksessa. Erilliset vaitiolosopimukset on yleensä tosi epäilyttäviä, Annika jatkaa.
Jenni nostaa esiin vielä yhden ongelman epämääräisissä sopimuksissa eli tekijänoikeuksien kiertämisen.
– Ja toisinpäin ne sopimukset ei kuitenkaan toimi. Nämä huonot companyt saattaa ottaa jonkun artistin itse tekemän numeron omiin nimiinsä ja jatkaa sen esittämistä seuraavana vuonna, vaikka tämä artisti ei enää olisikaan siellä töissä.
Jos et ole varma, kysy kaverilta
Lähtökohtaisesti ulkomaalainen on monissa EU:n ulkopuolisissa maissa alakynnessä, mikäli työsopimusasioissa on epäselvyyksiä. Turkin, Venäjän ja Kiinan tyyppisissä maissa hierarkkinen yhteiskuntajärjestelmä ja korruptio ovat niin syvään juurtuneita, että ulkomaalaisen työntekijän voi olla mahdotonta saada vaikkapa poliisilta asiallista apua, jos työnantaja sattuu olemaan – kuten usein on – vaikutusvaltainen ja rikas henkilö. Ylipäätään sana sanaa vastaan -tapauksia ei yleensä ratkaista ulkomaalaisen eduksi.
Hyviin työoloihin tottuneet suomalaiset osaavat vaatia oikeuksiaan ja kyseenalaistaa epäilyttävältä vaikuttavat käytännöt. Erilaisen työkulttuurin maista tulevat artistit eivät kuitenkaan välttämättä tiedä oikeuksistaan ja voivat suostua esimerkiksi vastuukysymyksistä luopumiseen, mitä tietysti hämäräperäiset työnantajat käyttävät surutta hyväkseen. Usein, kuten juuri Allstarsin tapauksessa, työnantajan taholta tuleva henkinen painostus voi myös olla niin suurta, että oikeuksistaan on vaikea pitää kiinni.
Molemmat Allstarsilla työskennelleet taiteilijat alleviivaavat kollegiaalisen tiedonjakamisen merkitystä. Vaikka esimerkiksi sosiaalisessa mediassa olevat esitysklipit ovat näyttäviä ja taiteilijat itse ovat niistä ylpeitä, ne eivät kerro mahdollisesti huonoista työoloista tai väärinkäytöksistä.
– Jos katsoo esimerkiksi mun Instagramia niin todellakin tulee sellainen fiilis että vau, toi näyttää niin hyvältä! Mutta totuus on aivan toinen, ja siksi on tärkeää uskaltaa kysyä niiltä artisteilta, joiden tietää olleen jossain töissä että mikä sun fiilis oikeasti oli tosta companysta. Eikä haittaa vaikka ei tuntisi sitä artistia entuudestaan, aina kannattaa kysyä, kehottaa Jenni.
Silloinkin, kun työnantaja on reiluksi tiedetty eikä työsuhdeasioissa ole ollut valittamista, on ulkomaille ja erityisesti EU:n ulkopuolelle lähdettäessä hyvä valmistautua mahdollisiin ongelmatilanteisiin. Annika muistuttaa, että esimerkiksi viisumiasiat eivät hoidu käden käänteessä.
– Jos olet vaikka loukkaantunut ja tarvitset saattajan paluulennolle, voi saattajan viisumin saamisessa mennä useita viikkoja. Suurlähetystöistä voi ehkä saada apua vaikka hätäviisumin muodossa, muuten lähetystöjen mahdollisuudet auttaa voivat olla rajalliset.
Jenni kertoo omassa tapauksessaan saaneensa Suomen Turkin-suurlähetystöltä tukea, mutta koska tilanteet ja maat ovat erilaisia, tämän varaan ei kannata täysin jättäytyä.
Muista tehdä suunnitelma B
On myös tärkeää, että mikäli jotain tapahtuu, on ennakolta valmistautunut siihen, että kotiinpaluun voi kustantaa itse. Jos esimerkiksi palkanmaksun kanssa on ongelmia, rahaa lentolippuihin pitäisi löytyä omalta tililtä tai ainakin saada hätätilassa varmasti lainaksi joltain tutulta. Sosiaalisessa mediassa näkee aina ajoittain viestejä, joissa työnantaja on syystä tai toisesta laiminlyönyt palkanmaksun ja artistit ovat jääneet jumiin toiselle puolen maailmaa.
– Jos sulla ei ole rahaa palata omalla kustannuksella kotimaahan tai tarvittaessa asua vaikka viikko hotellissa, ei ulkomaille siinä tapauksessa kannata lähteä lainkaan, sekä Jenni että Annika painottavat.
– Pääasia on, että jo ennen lähtöä tekee kunnon suunnitelma B:n. Mitä teen jos jotain sattuu? Mihin sairaalaan menen jos loukkaannun? Miten pääsen pois? Keneltä saan tarvittaessa apua? Kuka voi tulla saattajaksi, jos en vaikka pysty kävelemään enkä pääse yksin lentokoneeseen? Muista kertoa ennen lähtöä tarpeeksi monelle läheiselle, mihin olet menossa ja mitä tekemään, ja jos susta ei kuulu mitään moneen päivään, he ovat valmiina tekemään jotain, Jenni huomauttaa.
Vakuutusten on syytä olla kunnossa. Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla saa välttämätöntä hoitoa EU- ja Eta-alueilla sekä Sveitsissä paikallisen asiakasmaksun hinnalla, mutta muualla maailmassa hoidon joutuu maksamaan kokonaan itse. Siksi matkavakuutuksen täytyy olla sellainen, joka kattaa kalliitkin sairaalakulut ja tarvittaessa lennättää takaisin kotimaahan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sairaanhoito on todella kallista ja laskut voivat helposti olla kymmeniätuhansia euroja. Esiintyvien taiteilijoiden on myös pidettävä huoli, että vakuutukset kattavat työtapaturmat eivätkä ainoastaan vapaa-aikaa, ja muun muassa festivaalityön kohdalla vakuutusehdoissa voi olla poikkeuksia, joista tulee olla tietoinen yllätysten välttämiseksi.
– Ulkomailla ollessani olen huomannut, että on enemmän sääntö kuin poikkeus, että artistin odotetaan esiintyvän kaikissa tilanteissa – myös sairaana tai loukkaantuneena, ellei loukkaantuminen vie sairaalahoitoon. Tämä on hyvä tiedostaa, jos työsopimuksessa ei mainita mitään sairastumisen ehdoista, Annika muistuttaa.
Kohdemaan suhteen on hyvä selvittää myös yleisten kulttuurierojen vaikutus työskentelyyn ja vapaa-ajan elämään. Vaikkapa Kiinassa tai Persianlahden arabivaltioissa sananvapautta ja internetin käyttöä kontrolloidaan eri tavalla kuin länsimaissa. Harmittomalta tuntuva, poliittiseksi tulkittava päivitys omassa sosiaalisessa mediassa voi pahimmassa tapauksessa johtaa vaikeuksiin, jos se päätyy paikallisten viranomaisten silmiin.
– Itse teen aina kunnon taustatyön kun olen lähdössä ulkomaille töihin, riippumatta siitä onko työ EU:n alueella vai ei. Mutta varsinkin EU:n ulkopuolella oleville tarjouksille sanon helposti ei, ja joka tapauksessa otan etukäteen selvää mahdollisista ongelmista, sanoo Annika.
– Kannattaa myös pitää mielessä, että nämä Allstarsin kaltaiset tapauksethan on extreme-keissejä. Ei näin todellakaan käy aina, mutta silloin jos käy, on hyvä olla varautunut niin osaa toimia oikein, Jenni muistuttaa.
Allstars USA etsii tälläkin hetkellä esiintyjiä tulevan esityskauden ohjelmaansa Antalyaan.
Juttua varten on haastateltu kahta suomalaista sirkustaiteilijaa, jotka ovat työskennelleet Allstarsille. Keskustelut on käyty sähköpostitse ja videoyhteyden välityksellä. Artistien henkilöllisyydet ovat Sirkuksen tiedotuskeskuksen tiedossa, mutta niitä ei lähdesuojaan vedoten paljasteta.